© 2019 Vegan Fitness Oy

Blogi

Suhteesta ruokaan

 

Ei, tämä teksti ei käsittele merkityksellisten ihmissuhteiden korvaamista ruualla. Siitä joku toinen kerta. Tämä teksti käsittelee ruokasuhdetta ja ruoanvalintaa. Tarkemmin sanottuna halusin nostaa esiin ruokasuhteen viitekehyksen laajuuden verrattuna siihen ruokasuhteeseen, josta puhekielessä monesti tuntuu olevan kyse. Puhutaan joustavasta ja sallivasta ruokasuhteesta ja kun puhumme ruokasuhteesta tarkoitamme usein sitä, miten ihminen suhtautuu ruokaan. Millaisia ajatuksia ja tunteita hänellä on ruokaan liittyen ja miten ne heijastuvat ruoanvalintaan sekä syömiskäyttäytymiseen. Harvemmin tulemme lienee arjen pyörteissä pohtineeksi sitä laajempaa konseptia, josta nuo ajatukset, tunteet ja käytös kumpuavat. Tai ehkäpä osaamme huomioida ainakin makutottumukset ja -mieltymykset, työkiireet ja taloudelliset resurssit ohjaavina tekijöinä. Ehkä myös yksilölliset arvot. Mutta entäpä kulttuurinen, yhteiskunnallinen sekä fyysinen ympäristö? Sosiaalinen ulottuvuus tai elämänkaari kokemuksineen ja tienhaaroineen? Kuinka hyvin osaamme jäsentää ja hahmottaa omaa ruokasuhdettamme, entäpä ymmärtää muiden? Mikä on terve ruokasuhde ja miten sellainen muodostuu?

 

En väitä, että minulla olisi näihin kysymyksiin vastauksia. Jokaisen on varmastikin jossain määrin muodostettava oma pohdintansa, sillä tämäkään aihe ei ole mustavalkoinen. Toisaalta ruokasuhteen viitekehys onkin tietääkseni tarkoitettu juuri monipuolisen ja kokonaisvaltaisemman tarkastelun ja pohdinnan tueksi.

 

 

Mistä ruokasuhde on rakennettu?

 

Talvian ja Anglén (2018) artikkelissa kuvataan ruokasuhteen osa-alueita hyvin havainnollisesti. Keskiössä on yksilön ruokasuhde, jonka ympärillä ajatukset, tunteet, käyttäytyminen, keho, aistit ja kehonkuva sekä moraali, arvot ja normit. Nämä ovat keskenään vuorovaikutuksessa olevia osa-alueita, joita ehkä useammin käsittelemme pohtiessamme yksilön suhdetta ruokaan. Ne tarkastelevat mitä, missä, kenen kanssa ja milloin syödään sekä mitä aistimuksia ja tunteita ruoka ja syöminen herättää eri tilanteissa, miten tunteet vaikuttavat syömiseen ja mitä uskomuksia ja luokitteluja liitämme ruokiin. Kehonkuva voi tuntua oudolta tässä yhteydessä, mutta oman kehon arvostaminen vs. välinpitämättömyys, tyytymättömyys tai huono kehonkuva kyllä voivat heijastua syömiseen sekä ruoanvalintaan. Usein niinpäin, että positiivinen kehonkuva ja itsearvostus yhdistyy ”parempaan” ruoanvalintaan ja joustavampaan ruokasuhteeseen.  Samoin arvot, normit ja moraali, joka mm. liittyy vahvasti ruoan kategorisointiin terveelliseksi eli hyväksi tai epäterveelliseksi eli pahaksi (Bisogni ym. 2012). Osasyynä kategorisointiin voi tosin olla myös monimutkaisen maailman hahmottamisen vaikeudesta syntyvä mustavalkoinen ajattelu (Korpela-Kosonen 2016).

 

Sobal ja Bisogni (2009) kuvaavat pitkälti vastaavia tekijöitä henkilökohtaisen ruokasysteemin kautta. Yksilölliset arvot ohjaavat ruoanvalintaa tilannesidonnaisesti eli ruoanvalinta nähdään jatkuvana ristiriitaistenkin arvojen välisenä neuvotteluna ja tasapainotteluna eri tilanteissa. Ruokien luokittelu perustuu näihin arvoihin ja syömiskäyttäytymistä ohjaavat yksilön itselleen muodostamat nyrkkisäännöt ja rutiinit, joilla pyritään toteuttamaan arvoja käytännössä. Erilaisissa tilanteissa käyttäytymiseen vaikuttaa myös käsitys siitä, kuinka tietyssä tilanteessa kuuluu toimia. Esimerkki voisi olla vaikka perisuomalaisessa työpaikkaruokalassa syöminen, jossa ensin jonotetaan kiltisti linjastolle ja noukitaan tarjottimelle aterian osat tietyssä järjestyksessä. Ehkä syödään samojen ihmisten seurassa, samaan aikaan, samassa pöydässä tai tietyssä osassa ruokalaa. Eri ihmisten kanssa eri tavalla.

 

 

Tämän ytimen ympärille on ryhmitelty vaikuttajia. Itsearvostus yhdistyy edellä mainittuun ruoan kategorisointiin, joka voi kytkeytyä itsetuntoon ja käsitykseen itsestämme sekä sitä kautta ruoanvalintaan.  Oman moraalikäsityksen vastaisen ruoan syöminen voi yhdistyä syyllisyyteen sekä epäonnistumisen/huonommuuden tunteeseen (Korpela-Kosonen 2016). Eli itsearvostus voi vaikuttaa ruoanvalintaan ja ruoanvalinta itsearvostukseen. Ruokavalinnat voivat olla myös osa oman identiteetin ilmaisua (Talvia ja Anglé 2018). Sosiaaliset roolit ja vuorovaikutus vaikuttavat eri tilantessa eri tavoin eri ihmisillä (Higgs ja Thomas 2016). Vanhemman roolina on näyttää esimerkkiä ja toimia lapsen ruokailun tukena. Synttärisankarin roolina on antaa muillekin lupa syödä kakkua leikkaamalla ensimmäinen pala, vieraan roolina on ottaa kun on tarjottu. Ruualla voidaan ilmaista välittämistä. Syömisen sosiaaliseen ulottuvuuteen kuuluu myös esimerkiksi eri ruokien valitseminen tai eri määrän syöminen eri ihmisten seurassa, kun halutaan antaa itsestä jokin tietty vaikutelma. Voimme myös mallintaa muiden syömistä tai oman perheen seurassa voi syöminen tuntua rennommalta kuin liikelounaalla. Yhdessä syödään tyypillisesti enemmän kuin yksin.

 

Oman vaikutuksensa tuottaa aikaan ja paikkaan sidottu kulttuuri sekä yhteiskunta ja fyysinen sekä sosiaalinen konteksti (Talvia ja Anglé 2018). Ne pitävät sisällään esimerkiksi sen, mitä on ylipäätään kenellekin tarjolla, ja mitä ruokia on kannattavaa tai helppoa valita. Tähän kuuluu myös ruokapolitiikka. Kulttuurin vaikutusta voi kuvata myös kulttuurisidonnaisina ihanteina, jotka vaikuttavat yksilön normeihin ilmaistessaan, mitä pidetään ihannoitavana, hyväksyttävänä tai paheksuttavana (Sobal ja Bisogni 2009). Tai mitä ja miten vaikka perinteisessä hääjuhlassa syödään. Resurssit puolestaan tuovat ruokasuhteeseen omat edellytyksensä sekä rajoitteensa (Talvia ja Anglé 2018). Resursseja ovat ajan ja rahan lisäksi erilaiset syömiseen ja ruoanvalintaan liittyvät tiedot, taidot, välineet ja tilat. Patikkaretkellä on epäilemättä eri eväät kuin kaupunkilomalla. Tai ei välttämättä, riippunee lomabudjetista ja yksilöllisistä prioriteeteista. Resurssit voivat olla myös sosiaalisia, saadaanko ruokailun järjestämiseen apuvoimia tai tuleeko ruoka peräti valmiina nenän eteen.

 

 

Ja kaiken taustalta löytyy vielä koko elämän mittainen syömisen historia (elämänkaari) kaikkine kokemuksineen, käännekohtineen ja muutoksineen (Talvia ja Anglé 2018). Millainen ruokakasvatus oli kotona ja koulussa, miten ja mitä perheessä tai ystäväpiirissä syötiin, liittyykö syömiseen positiivisia tai negatiivisia muistoja ja kokemuksia, millaisia muutoksia esimerkiksi muuttaminen, parisuhde, työpaikan vaihtaminen tai muut elämäntapahtumat ovat aiheuttaneet ruokasuhteen osa-alueisiin ja niiden kautta syömiskäyttäytymiseemme ja ruokasuhteeseen (Sobal ja Bisogni 2009). Mistä nykyisin hankit ruokaa, millaista ruokaa, milloin, missä ja kenen kanssa syöt, kuka ruuan valmistaa, mitä ruoka merkitsee sinulle ja mikä sinulle on tärkeää ruokaa valitsessasi, millaisia tunteita ja ajatuksia liität syömiseen eri tilanteissa ja eri ruokiin, millaisia ruokakategorioita ja rutiineja sinulla on, entä miten sosiaalinen ulottuvuus kytkeytyy sinulla syömiseen...Ja toisaalta miten tämä kaikki vaikuttaa odotuksiimme tulevaisuudesta.

 

Millainen on terve tai hyvä ruokasuhde?

 

Samalla tavalla kuin terveyden määrittelyssä, voidaan myös terveen ruokasuhteen määrittelyssä kyseenalaistaa riittääkö kriteeriksi yksinkertaisesti se, että ruokasuhde ei ole terveydelle haitallinen tai siinä ei ilmene esimerkiksi häiriintyneen syömiskäyttäytymisen piirteitä. Tai onko hyvä tunnusmerkki sopivan joustava ja salliva syöminen sekä ajatusmaailma. Toisaalta onko hyvä ruokasuhde sitäkään, että ruoanvalintaan ja syömiskäyttäytymiseen liittyvä ajattelu, tunteet ja käyttäytyminen ovat kokonaisvaltaisesti hyvinvointia tukevia ja edes pääosin positiivisia. Entä jos yksilöllisten tekijöiden osalta ruokasuhde on hyvä, mutta yhteiskunnallinen ulottuvuus tai resurssit aiheuttavat haasteita? Voiko hyvä ruokasuhde olla sellainen, jossa on välillä vähän turbulenssia niin kuin voi olla muissakin hyvissä suhteissa? Kuten alussa mainitsin, tähän ei taida olla olemassa yksiselkoista vastausta.

 

Oman ruokasuhteen monipuolisesta ja kokonaisvaltaisemmasta tarkastelusta voi tästä huolimatta olla hyötyä nykyisen syömiskäyttäytymisen ymmärtämisessä. Erityisesti oman elämänkaaren vaikutuksen pohtimisesta ja ruokamuistojen muistelusta. Osana opintojani olen myös saanut kirjoittaa pitkän esseen omasta ruokasuhteestani ja se on tähän mennessä jäänyt mieleen yhtenä parhaista oppimiskokemuksista. Jos et ole koskaan pysähtynyt miettimään omaasi, voin suositella sitä lämpimästi. Niin ja ota nenäliinat valmiiksi, tämä harjoitus menee helposti tunteisiin.

 

 

 

Lähteet:

Bisogni C., Jastran M., Seligson M., Thompson A. (2012) How people interpret healthy eating. Contributions of qualitative research. J Nutr Educ Behav. 2012;44:282-301. https://doi.org/10.1016/j.jneb.2011.11.009

 

Higgs S. & Thomas J. (2016) Social influences on eating. Current Opinion in Behavioral Sciences 2016; 9:1–6. http://dx.doi.org/10.1016/j.cobeha.2015.10.005

 

Korpela-Kosonen K. (2016) Joustava ruokasuhde vapauttaa syyllisyydestä. Ravitsemuskatsaus 1-2016. https://maitojaterveys.mobie.fi/zine/13/article-1854

 

Sobal J. & Bisogni C.A. (2009) Constructing Food Choice Decisions. Ann. behav. med. 2009;38(Suppl 1): 37. https://doi-org.ezproxy.uef.fi:2443/10.1007/s12160-009-9124-5

 

Talvia S. & Anglé S. (2018) Kohti vaikuttavampaa ohjausta – ruokasuhteen viitekehys ravitsemuskasvatuksen lähestymistapana. Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 2018; 55: 260–265.

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Katso myös nämä tekstit

Vegaanin lautasmalli

November 21, 2018

1/10
Please reload

Uusimmat tekstit